KUKKANIITYN perustaminen ja hoito
Helpoimmin kukkaniitty onnistuu lämpimällä, kevytmultaisella, laihalla maaperällä, mutta myös muunlaisilla paikoilla on omat luonnonlajinsa. Siementen hankinnassa kannattaa jäljitellä luonnonniittyjen lajistoa.
Kukkaseokseen voidaan ottaa mukaan 1-vuotisia kasveja kuten ruiskaunokkia, ruisunikkoa, kamomillasauniota tai jotain kesäkukkaa. Tällöin saadaan ihailla kukkia jo ensimmäisenä kesänä. Mutta jos rikkaruohojen torjunta vaatii kasvuston niittoa, yksivuotiset menevät hukkaan.
Myös monivuotisia, vaatimattomia perennoja ja puutarhalajeja voi levittää niitylle kasvamaan. Tällaisia ovat esim. suopayrtti, akileija, malva.
SIEMENMÄÄRÄ
Siemenmäärään vaikuttavat kohteen kasvuolosuhteet ja käytettävän kukkaseoksen lajisto. AhonAlun seokset aarin alalle (100 m2) painavat 20-60 grammaa. Seoksissa on pelkkiä kukkakasvien siemeniä, suunnilleen 700 –1000 siementä neliömetrille. Eri lajien siementen koko vaihtelee suuresti, samoin kasvien tarvitsema tila.
Siementen kokoja: harakankello 65000 kpl/ gr, ahdekaunokki 570 kpl / gr, hiirenvirna 91 kpl /gr.
NIITTYHEINÄT
Tavallisimmin käytetyt ovat lampaannata ja nurmirölli. Ne ovat ohutlehtisiä, ”läpinäkyviä” ja kasvavat luonnossa monenlaisilla paikoilla. Niiden siemenet ovat myös edullisia. Tuoksusimake sopii kallioniityille tai muihin kuiviin kohteisiin. Metsän lähellä oleviin niittyihin sopii metsälauha, ja rehevillä tuoreen maan niityillä kasvaa usein nurmilauhaa. Heinän kylvöä kannattaa miettiä tapauskohtaisesti. Monesti heinänsiementä on runsaasti jo maaperässäkin. Lisäksi heinät lisääntyvät nopeasti. Toisaalta heinät suojaavat hitaammin kasvavia kukkien taimia kuivumiselta tai sateen piiskaukselta.
Kylvömäärä saa olla sitä suurempi mitä karumpi kasvupaikka. Edullisen kasvupaikan suositus voisi olla 50 g /aari lampaanataa tai 15-20 g /aari nurmirölliä.
Rehevä kasvupaikka , esim. entinen pelto: ks. maisemapellon perustaminen
Kesannointi ennen perustamista on suositeltavaa. Monivuotiset juuririkkakasvit kuten juolavehnä, valvatti, pelto-ohdake, pujo, voikukka on saatava pois. Ravinteita on yleensä riittävästi, joten hiekan lisääminen voi olla eduksi maan rakenteelle. Muokkaa maa aina ennen kylvöä. Tällaisella paikalla on tärkeää että kylvös on täystiheä ja ajankohta sellainen, että taimet kehittyvät nopeasti. Kaunokit, siankärsämö, puna-ailakki, kuismat, päivänkakkara, harakankello, peurankello ja muut kohtalaisen voimakkaat ja nopeakasvuiset lajit sopivat tällaiselle niitylle.
Paahteinen, karu kasvupaikka :
Kilpailua on vähän, varsinkin jos maanpinta paljastetaan ennen kylvöä. Tällaisten paikkojen lajeilla on yleensä syvät juuret, joiden avulla ne selviävät kesän kuivuudesta. Syyskylvö on paras, koska silloin taimet ehtivät käyttää koko kevätkosteuden hyväkseen.
Pieni niitty vanhaan nurmikkoon :
Sopivalla maalajilla voi riittää kun kuoritaan nurmen muodostama matto pois. Muodostuneen painauman täytteeksi voi laittaa soraa tai savensekaista hiekkaa. Samalla menetelmällä voi tehdä niittylaikkuja esim. pihan reuna-alueille tai karulle luiskalle. Paahteeseen, puolivarjoon tai märkiin notkelmiin löytyy omat lajinsa.
Kukkaniityn ei tarvitse olla alaltaan suuri, kun se jo tarjoaa silmän iloa ja lisää ympäristön monimuotoisuutta!.
Kylvöalan karhentaminen haravalla ennen kylvöä on aina tarpeen.Näin rikotaan kovettunut maan pinta ja tuhotaan mahdolliset rikkaruohojen taimet. Rinnemaalla voi tehdä pieniä penkereitä.
Käytä kylvöjatketta!
Koska tarvittava siemenmäärä on pieni, voit helpottaa kylvöä sekoittamalla siemenet kasvuturpeeseen tai hiekkaan. Kylvetty alue näkyy paremmin, jos lisää seokseen vielä kalkkia tai sahanpurua. Tee kylvettävää seosta runsaasti, niin se on helpompi levittää tasaisesti. Sitä saisi olla esim. 1 ämpärillinen aarille.Seoksen voi jakaa osiin, kuten kylvöalankin. Kylvön jälkeen maa jyrätään tai tallataan kevyesti, tai annetaan sateen painaa maa tiiviiksi. Ei haravoida, koska siementen täytyy jäädä maan pintakerrokseen.Kaksi- ja monivuotiset kukat tekevät kylvökesänä lehtiruusukkeen, mutta eivät yleensä ehdi kukkia. Sen sijaan juuristo saattaa olla yllättävän voimakas. Tämä takaa sen että alkuunlähtö seuraavana keväänä on nopea.
Taimikasvatus parantaa kasvien mahdollisuuksia päästä alkuun. Kalliit ja harvinaiset siemenet kannattaa ehkä kylvää potteihin tai vaikka omaan penkkiinsä, josta niitä voi myöhemmin levittää. Pienellä niityllä voi harkita eri lajien kylvämistä omille paikoilleen, esim. kivien juureen kellokukkia, kuivimmille paikoille matalia ketolajeja jne.Parhaat kylvöajat ovat varhaiskevät ja myöhäissyksy (maa ei saisi olla kuitenkaan kovasti jäässä). Tällöin vältytään turhalta kastelulta ja siemenet saavat luonnolliset itämisolot.
HOITO
Jos niityllä on rikkaruohoja, sitä voi ensimmäisenä kesänä niittää taimien yläpuolelta. Tämän voi tehdä vaikkapa useamman kerran kesässä, jotta nopeasti kasvavat rikkaruohot eivät ehdi kukkia. Niittojäte kerätään heti pois.
Pienellä alalla voi myös harrastaa ihan rehellistä kitkemistä!
Toisena kasvukautena niitty jo kukkii. Kasvuston pitäisi olla nyt niin tiheä, että maanpintaa ei näy. Kukkaniitty niitetään vasta kukinnan päätyttyä elo-syyskuussa. Niiton jälkeen kasvusto jätetään maahan jolloin siemenet varisevat muutaman päivän kuluessa. Tämän jälkeen niittojäte kerätään pois. Maahan jätetty niittojäte rehevöittää maaperää ja varjostaa taimia. Tarvittaessa keto voidaan niittää uudelleen loppusyksystä.
Kun niitty on vakiintunut: voimakas haravointi syksyllä tai keväällä ei ole pahitteeksi. Tarkoitus on jäljitellä eläinten sorkkien muokkaavaa vaikutusta. Kun maa paljastuu hiukan, uudet siemenet saavat tilaisuuden itämiseen. Osa kukkineista kasveista aina kuolee ja maan siemenpankki takaa jatkuvuuden.
KYLVÖAJOISTA
Suuri osa luonnonkukkien siemenistä alkaa itämisen jo syksyllä, osa lajeista itää vasta saatuaan levätä lumen alla talven ajan.
Jotkut lajit tarvitsevat itääkseen kylmäkäsittelyn. Tämä johtuu niiden sopeutumisesta maamme ilmastoon.Hyvä kylvöaika on siis syksy. Tällöin on vain varmistuttava etteivät talviset sulamisvedet tai jää tuhoa pieniä taimia. Luonnossahan ne ovat toisten kasvien ja kaatuneiden heinien suojassa. Jos lehtiruusukkeet ehtivät kasvaa jo syksyllä kylliksi, voi odottaa vähän kukkia jo ensimmäisenä kesänä. Jos kuitenkin kylvät keväällä, tee se mahdollisimman aikaisin, heti maan paljastuttua.
TAIMIKASVATUS JA KYLMÄKÄSITTELY
1. Näin kylvöksesi saa luonnollisen kylmäkäsittelyn:
Jos siementä on vähän, voi taimien kasvattaminen olla varmempaa. Tällöinkin kannattaa kylvää kylmänä vuodenaikana.
Kylvä siemenet potteihin (tai ruukkuihin) syksyllä tai kevättalvella (pakkasia pitäisi vielä riittää 1-2 kk ajan) hyvin tiivistettyyn hiekka-turvemulta seokseen. Laita potit ulos tasaiselle hiekka-alustalle ja peitä lumella. Tämän 10-15 cm paksun hiekkapatjan alla pitää olla mansikkakangas (läpäisevä) tai vaikkapa paksu kerros sanomalehtiä, etteivät juolavehnän juuret nouse potteihin.
Kun taimet kasvavat, niiden juuret saattavat olla niin pitkät, että ne tunkeutuvat ruukun pohjasta ulos. Siksi alusta ei saa kuivua, ja taimiruukkujen tai -kennojen tulee olla hiekan sisällä reunojaan myöten. Paikan tulee olla suojainen, mutta lämmin. Pidä lunta kylvöastioiden päällä mahdollisimman kauan. Kun ilmat lämpenevät, voi laittaa suojaharson.
Kylvöruukut voi myös haudata vaikka kukkapenkkiin tai muuhun sellaiseen paikkaan puutarhassa, jossa niitä voi tarkkailla. Varjoinen paikka ei kuitenkaan sovi useimmille lajeille.
Kun taimet kasvavat, pidä huoli etteivät ne kuivu! Kesän aurinkoiset päivät voivat olla kohtalokkaita.
Kun taimien juuret täyttävät potin, on aika siirtää ne kasvupaikalle. Jotkut lajit kasvavat aika hitaasti, ja taimien istutus voi jäädä syksyyn, jopa seuraavaan kevääseen.
2. Kylmäkäsittelyn voi antaa keinotekoisesti jääkaapissakin.
Siemenet sekoitetaan kosteaan hiekkaan tai turpeeseen ja annetaan olla huoneenlämmössä pari päivää. Sitten seos laitetaan rasiaan tai muovipussiin ja pidetään 0-+6 asteessa, ei siis pakkasessa, 1-1,5 kk ajan. Seosta täytyy tarkkailla. Liika kosteus tai homehtuminen on estettävä. Kun itäminen alkaa, siemenseos on siirrettävä valoon ja kylvettävä taimikasvatusalustalle, potteihin tms. Tämä menetelmä vaatii enemmän tarkkuutta kuin ulos kylväminen.
MAISEMAPELLON PERUSTAMINEN Monimuotoisuuspelto
KYLVÖOHJEITATAIMIKASVATUS JA SIEMENTEN KYLMÄKÄSITTELY
LAJEISTA
AhonAlun Siemenseoksissa on useimmiten yli 10 lajia. Lisää tulee maan omasta siemenpankista. Niitylle voi myös kylvää tai istuttaa joka vuosi uusia kasveja. Seokset on suunniteltu niin että lajivalikoimassa olisi erilaisiin vuosiin ja vaihteleviin oloihin sopeutuvia kasveja. Yksi luonnonkasvustojen ominaispiirre on juuri vuosittainen vaihtelu.
Muutamat ”peruslajit” sopeutuvat monenlaisille paikoille. Niillä on myös hyvät lisääntymisen keinot.
Kestävimmät maisemointikasvit:
Matalat :
ahosuolaheinä
syysmaitianen
niittyhumala
keltamatara
kelta-apila
huopakeltano
ketoneilikka(oikutteleva)
kissankello paikoin
mäkitervakko, vain hietamailla
Korkeat :
ahdekaunokki
nurmikaunokki
nurmikohokki
päivänkakkara
siankärsämö
lehtosinilatva
niittykäenkukka
kannusruoho
puna-ailakki,sattunaisesti
oranssikeltano,satunn.
2-vuotiset
keltasauramo,paikoin
harakankello,vakiintuu harvoin
keto-orvokki,vakiintuu paikoin
Matalat heinät :
lampaannata
nurmirölli
tunturinurmikka
APILAT
Valko-, alsike- ja puna-apila muodostavat yhtenäisiä kasvustoja. Ne ovat hyviä mesikasveja, hyväntuoksuisia, monivuotisia. Valkoapila kestää tallausta ja kuivuutta.
Monilajisella kukkaniityllä ne ovat helposti liian voimakkaita. Apilat myös rehevöittävät maaperää omalla typpitaloudellaan.
Hentokasvuisempia 2-vuotisia apiloita ovat kelta-apila ja jänönapila. Ne kasvavat kuivilla paikoilla, joissa kasvit saattavat kuivua välillä kokonaan. Musta-apila taas pitää tuoreemmasta maasta. Sitä näkee metsän laidoilla ja vanhojen teiden varsilla. Musta-apila sopii hyvin kukkapenkin kasviksi. Luonnossa se on harvinaistunut.
VINKKI:
Niitylle voi istuttaa kukkasipulien taimia, jos maa on tarpeeksi multavaa. Niiden kasvurytmi sopii niittykukkien kanssa hyvin yhteen. Kun niitty on vielä paljas, ne kukkivat keväällä. Niittykukkien noustessa kukkimaan ne tuleentuvat. Kun varsia ei katkaista, niiden sisältämä ravinto siirtyy takaisin sipuliin.
Sopivia sipulikukkia kukkaniitylle: krookus, idän sinililja, pikarililja, lumikellot, helmihyasintti, kevättähti, narsissi, tulppaanit. (Tämä idea oli kirjassa Susanna Rosen : Naturlig trädgård)
EPÄONNISTUMISEN SIEMENIÄ
-Liian rehevä kylvöalusta. Esim. vanha pelto, jossa paljon rehuheinää (timotei,nurmikka jne) tai puna-apilaa. Suurten rikkaruohojen torjunta epäonnistunut.
- Kylvö liian myöhään keväällä. Maan omassa siemenpankissa olevat siemenet saavat liian pitkän etumatkan. Taimet voivat kuivua alkukesän aikana, koska ne eivät ole ehtineet kasvattaa juuristoa. Vasta kunnostettu maakin on vielä irtonaista eikä pidätä kosteutta. Jos sitä kastelee, voi pelastaa jotain, mutta vaarana on että taimet lähtevät veden mukana liikkeelle ja joka tapauksessa silloin kastellaan myös rikkaruohot.
-Siemenet kylvetään liian syvään. Monien lajien siemen itää valossa, ja useimpien luonnonlajien siemenet ovat kooltaan hyvin pieniä.
-ohjeen alkuun
| Maatalouden ympäristötuen mukainen monimuotoisuuspelto |
|---|
Monivuotisen maisemapellon perustaminen poikkeaa jonkin verran tavanomaisessa viljelyksessä käytettävistä menetelmistä. Syynä on se, että niittykasvien siemenseoksissa käytetään yleensä sekä ruohovartisia että heinäkasveja, jolloin torjunta-aineiden käyttö vaikeutuu. Monien rikkakasvien torjunta kasvustosta on myöhemmin mahdollista ainoastaan käsityönä.
PUHDAS KYLVÖALUSTA
Haasteena on siten saada aikaan kylvöalusta, joka on vapaa ennen kaikkea monivuotisista rikkakasveista kuten juolavehnästä, pelto-ohdakkeesta ja valvatista. Sen lisäksi on tärkeätä, että kylvetyt siemenet eivät tukahdu yksivuotisten rikkojen kuten jauhosavikan, pillikkeiden ja vesiheinän paljouteen.
Varmin tapa perustaa monivuotinen maisemapelto on hävittää ensin vanha kasvusto jollakin laajavaikutteisella torjunta-aineella kuten glyfosaattivalmisteilla. Ruiskutus voidaan suorittaa alkukesästä, jonka jälkeen torjunta-aineen annetaan vaikuttaa kolmisen viikkoa ennen pellon kyntämistä. Heinä- ja elokuun aikana peltoa kesannoidaan äestämällä sitä kevyesti tarpeen mukaan.
Jos ei haluta käyttää torjunta-aineita, vaihtoehtona on pelkkä kesannointi. Silloin maata äestetään keväästä alkaen aina, kun rikkakasvit ovat pääsemässä kasvun alkuun. Sateisena kesänä (kuten 2008) se voi kyllä olla hankalaa.
Maan pintakerroksen kuoriminen noin 15-20 sentin syvyydeltä on yleisesti viherrakentamisessa käytetty menetelmä, joka voi joskus tulla kyseeseen myös maisemapeltoa perustettaessa. Menetelmän etuna on, että maassa oleva siemenpankki sekä juuristo poistuvat. Samalla kasvualusta köyhtyy tasolle, jossa halutut niittykasvit ovat kilpailukykyisiä.
KYLVÄMINEN
Paras kylvöaika on elokuun lopulla ja syyskuussa. Ne siemenet, jotka eivät idä jo syksyllä, pääsevät kasvun alkuun heti maan sulaessa ja pystyvät käyttämään täysin hyväkseen maan kevätkosteuden. Tasaisesti itänyt ja kattava kasvusto estää jatkossa tehokkaasti ilmalevitteisten siementen itämistä ja juurtumista.
Kylvämisen voi suorittaa käsin pienehköille aloille. Koneellinen kylvö onnistuu tavanomaisilla piensiementen kylvämiseen tarkoitetuille laitteilla.
Luonnonkasvien siemenet ovat useimmiten erittäin pieniä ja samalla myös kylvettävät määrät ovat hyvin vähäisiä. Kylvötavasta riippumatta on sen vuoksi apuna käytettävä väliainetta, johon siemenet sekoitetaan ennen kylvöä.
Käsin kylvettäessä hyvä väliaine on aavistuksen verran kostutettu, hieno hiekka. Myös puru ja turve ovat käypiä väliaineita. Sadalle neliölle tarkoitetut siemenet voi sekoittaa esimerkiksi kymmeneen litraan väliainetta, jakaa seos neljään osaan kuten myös kylvettävä ala ja kylvää sitten osa kerrallaan.
Koneellisessa kylvössä väliaineen tulee olla tasalaatuisempaa ja juoksevampaa kuin käsin kylvettäessä. Tässä voi käyttää vapaasti mielikuvitusta. Itse ostin kerran erään kaupan mannaryynivaraston, jota käyttäen sekä kiertokoe että kylvö onnistui mainiosti. Esimerkiksi hiekkapuhallukseen tarkoitettu hiekka soveltuu tarkoitukseen edellyttäen, että käytettävän kylvökoneen rakenne ei kärsi hiekan käytöstä.
Katso kylvöohjeita myös ylempänä, kukkaniityn perustamisen yhteydessä.
MAISEMAPELLON HOITO
Luonnonkasvien muodostama maisemapelto voi säilyä avoimena ja kauniisti kukkivana lähes loputtomiin pienellä vaivannäöllä.
Maisemapellon jokakesäinen niittoajankohta on elokuun loppu. Myöhäisellä niitolla varmistetaan maahan varisevan siemenpankin täydennys myös syyskesällä tuleentuvien lajien osalta.
Kosteuden ohella tärkein yksittäinen kasvutekijä on kasvien käytettävissä olevan typen määrä. Yleensä se on vanhoilla pelloilla turhan suuri. Jos kasvu on hyvin runsasta, kannattaa harkita pellon köyhdyttämistä parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Se tapahtuu niittämällä kasvusto sen ollessa rehevimmillään kesä-heinäkuussa ja korjaamalla se pois välittömästi, kun se on kuivahtanut.
Haittapuolena köyhdyttämiseen tähtäävästä niitosta on, että suurin osa kasveista ei ehdi siementää. Kaikkien kasvien täytyykin antaa varistaa siemenensä maahan ainakin parina ensimmäisenä vuotena, jotta maahan muodostuisi ns. siemenpankki.
MAISEMAPELLON KASVILAJIT
Ennen kasvilajien tai siemenseoksen hankintaa olisi hyvä tietää, mikä on pellon kasvuvoima. Reheväkasvuiselle, alavalle pellolle on turha kylvää lajeja, joiden kilpailuetu perustuu veden ja ravinteiden niukkuuteen. Niille sopivia paikkoja voivat taas olla esimerkiksi kuivat hiekka- tai savirinteet.
Maisemapellon siemenseos kannattaakin tilata räätälöitynä käyttökohteen mukaan. Silloin saa varmimmin seoksen, jonka lajit soveltuvat kasvupaikalle ja kukkivat pitkin kesää.
Yleisimmät maisemapeltojen monivuotiset kasvilajit ovat ahde- ja nurmikaunokki, päivänkakkara, keltasauramo, siankärsämö, puna-ailakki sekä ketoneilikka. Mainitut lajit ovat myös edullisimpia luonnonkasvien siemenistä.
SIEMENKUSTANNUS
Nyrkkisääntönä voi pitää, että monivuotisista kukkakasveista koostuvan täystiheän maisemapellon siemenet maksavat noin 1000 € / ha.
Osan kukkakasvien siemenistä voi kuitenkin korvata sopivilla heinälajeilla kuten nurmirölli, lampaannata ja punanata. On huomattava, että rehukasveina käytetyt heinälajit kuten nurminata, timotei ja koiranheinä ovat kasvultaan aivan liian voimakkaita, ja ne valtaavat nopeasti pellon, mikäli niille on riittävästi kosteutta tarjolla.
Lisätietoja:
Jarno Mäki,
Ahonalku Ky, 0500 204 629, www.ahonalku.fi