Pihamme kukkaniitty - kukkii jo yhdeksättä kesää!
|
KASVIKIRJOJA JA LINKKEJÄ |
Kallioniitty
Pihamme on kuivalla, osittain kallioisella mäellä. Varsinaista hoidettua nurmikkoa siinä ei ole ollut koskaan. Poluilla kasvaa piharatamoa, pihatatarta, pihasauniota ja siankärsämöä. Ruoho on melko rehevää ja monilajista. Vaikka pihaa on niitetty ja niittojäte on viety pois, ruohikon kasvuvoima ei tunnu ehtyvän. Kanat ja koirat ovat lannoittaneet sitä vuosia. Jos nurmikkoa kaivaa lapiolla, huomaa miten juuristo muodostaa tiheän, 10-20 cm paksun maton, joka lähtee kappaleina irti moreeni- ja hiekkapitoisesta pohjasta.
Perustimme pihan kuivimmille paikoille pari pientä kukkaniittyä, jotka ovat kukkineet jo noin 5 kesää. Ruohonjuurien muodostama matto kuorittiin pois. Turpeista ravisteltiin enimmät mullat vielä kylvöalustalle. Paljastuneen maan pinnalle lisättiin hiekkaa ja soraa n. 5 cm. Tähän oli helppo kylvää. Jotta siemenet eivät menisi kasaan, ne sekoitettiin hiekkaan jota sitten levitettiin.
Maa tiivistettiin tallaamalla tai rautaharavalla. Kylvettiin tuoksusimaketta, keto-orvokkia, kissankelloa, kurjenkelloa, keltasauramoa, päivänkakkaraa, ketoneilikkaa. Ohutmultaisimpaan kohtaan kallioalueen ympärille tuli myös pikkutervakkoa, kissankäpälää, kurjenkelloa, nuokkukohokkia ja maksaruohoja.
Koska kasvualusta oli sopivan laiha ja rikkaruohoton, kukkaniityt onnistuivat hyvin. Kukinta on ollut runsas ja näyttävä. Ympärillä kasvaa runsaasti voikukkaa, mutta se ei ole saanut sijaa niityllä.
Loppukesällä niityt on niitetty ja haravoitu. Kitkemistä tai kastelua ei ole tarvittu. Kesät 2003 ja 2006 olivat kuivia. Silloin kukinta oli lyhyt, mutta seuraavana kesänä näki, että kuivan paikan lajit kuten esim. nuokkukohokki ja kissankello olivat runsastuneet. Sadekesinä 2004 ja 2008 ne kukkivat rehevinä . |

|
KUKKANIITYN PERUSTAMINEN
KYLVÖOHJEITA
LUONNONMUKAINEN PIHA
AHON ALUN KUKKAMAA JA KASVIMAA
SIEMENTEN KERÄÄMISESTÄ |
|
Ensimmäinen kevät.
Alkuvaiheessa maan pinta on vielä näkyvissä. Tuoksusimake on muodostanut tuppaita ja aloittelee kukintaa. Se on matala, alkukesällä kukkiva heinä. Heinät itävät yleensä nopeasti. Karuilla mailla ne suojaavat kukkakasvien taimia kylmältä ja kuivuudelta. |

Toinen kesä |
Kallioniitty kuvattuna v. 2004, 2007, 2008 ja 2009.
Paikka ei ole paahteinen, koska etelän puolella on sireenipensas. Kurjenkello kukkii joka kesä, mutta vaihtelee paikkaa.Valtalajeina ovat tällä hetkellä tuoksusimake, ahosuolaheinä,ketoneilikka, nuokkukohokki ja kissankello.
|

2004 |

2007
|

2008
|
2009 |
Kangasajuruoho ja kissankäpälä ovat kauniita pikku kasveja, joita näkee harvemmin luonnossa. Niiden siemen tulee kylvää maan pintaan, ja ainakin kissakäpälä tarvitsee luonnollisen kylmäkäsittelyn (talven) itääkseen. Ne ovat vakiintuneet kallion reunaan, mutta pärjäävät vain ohutmultaisimmassa osassa, missä on niin karua että muut kasvit eivät menesty. Molemmat leviävät rönsyjen avulla mattomaisesti.
|
2007
|

2009
|
Kissankello menestyy hiekkaisella, valoisalla kasvupaikalla. Nuokkukohokki on päivällä vähän surullisen näkjöinen. Terälehdet ovat rullalla ikäänkuin se kärsisi kuivuudesta. Mutta nuokkukohokki avaa kukkansa vasta illansuussa ja kerää paljon yöperhosia. Sitä kuhinaa kannattaa mennä katsomaan ihan erikseen!
|
2007
|
2009
|
Niityn vieressä on lipputanko. Sen juureen istutettiin verikurjenpolvia.Ne kasvavat rehevinä ja kukkivat kauan.
Sireenipensaan juureen ilmestyi lehtomaitikka, jonka siemeniä olin kylvänyt eri puolille. Vain tämä yksilö oli kylvöjen tulos, mutta se on jo monihaarainen ja tuottaa siemeniäkin. Lehtomaitikka on puoliloinen ja tarvitsee heinien juuristoa kasvualustakseen.
|
 2010
|
 |
Rinneniitty
Toinen niitty perustettiin tien varteen kuivalle etelärinteelle v.2003. Kaivuri raapaisi pintamaan pois ja paljastuneeseen moreeniin kylvettiin siemenet.
Niitty on alaltaan pieni, mutta koska se on kulkutien varrella, siitä on iloa joka päivälle.Vuonna 2004 siellä kukki neidonkieli, harakankello ja keltasauramo. Ne ovat 2-vuotisia eivätkä vakiintuneet.
Ketoneilikka ja mäkitervakko ovat kukkineet hienosti joka vuosi. Myös keltamatara on hyvin paikallaan pysyvä. Sen voimakas keltainen väri sopii hienosti kissankellon ja kurjenkellon sinisen kanssa.
Kissankello ja kurjenkello ovat kukkineet jo monena kesänä, vaikka alussa niitä ei näkynyt.Puna-apila on vähitellen vallannut alaa ja sitä piti jo repiä pois kesällä 2008 .
|

2004
|
2008 (myös alla)
|

2007 |
 |
Luonnonmukainen piha
|
|
|
NURMIKKO
Pihanurmikko voi olla kuten entisajan maalaispihan tanner – monilajinen, matalista tallausta ja kulutusta kestävistä lajeista koostuva. Siinä voi olla kukkivia lajeja (valkoapila, syysmaitiainen, poimulehti, nurmitädyke, maahumala, keväällä kukkivia sipulikasveja ...)
Pihanurmikkoa leikataan maltillisesti. Kukkivia laikkuja voi kiertää ja leikata sitten myöhemmin. Vähemmän käytössä olevat piha-alueet voivat olla kukkaniittynä, joka leikataan vasta loppukesällä.
Kukkaniitty on helppo perustaa kylvämällä, jos maanpinta on paljas esim. rakennustöiden jäljiltä. Jos tontilla on ennestään sopivia luonnontilaisia alueita, niitä voi hoitaa niittynä. Sen lajistoa voi lisätä tekemällä laikkuja joihin kylvetään niittykukkia. AhonAlun siemenseoksissa on monenlaisille kasvupaikoille sopivia vaihtoehtoja.
RIKKARUOHOT
Rikkaruohojen hämmästyttävin ominaisuus on elinvoimaisuus. Puutarhoissa ja viljelysmailla niitä vastaan käydään jatkuvaa taistelua, eivätkä ne tunnu vähenevän.
Monet rikkaruohot ovat vanhoja kulttuurikasveja, jotka kertovat historiasta. Esim. jauhosavikka ja pujo ovat olleet ihmisen viljelemiä hyötykasveja ennen kuin ne joutuivat rikkaruohon asemaan. Jokapihan rikkaruohoista parhaita hyötykasveja lienevät nokkonen, voikukka, vesiheinä, maahumala ja siankärsämö. Monet rikkaruohoina pidetyt kasvit kuten nokkonen, voikukka, syysmaitiainen, ohdakkeet ja takiaiset ovat tärkeitä pikkulintujen, perhosten ja muiden hyönteisten ravintokasveja.
Oikealla: Herukkaperhonen takiaisen kukkanupussa; siankärsämön kukassa lepäilevät ötökät jäivät tunnistamatta.
|
 |
 |
| Kirjava nurmikko - puna-ailakkia, ojakellukkaa, puistolemmikkiä, voikukkaa. Leikataan myöhemmin! |
Nurmitädyke kukkii alkukesällä. Se saattaa kasvaa laikkuna pihasi laidalla tai pensaan alla. |
 |
 |
| Maahumala on hyvä peittokasvi varjoisaankin paikkaan. Se tuoksuu aromaattiselta ja nuoria lehtiä voi käyttää salaattiin. |
Scilla sibirica eli idänsinililja värjää nurmikon siniseksi keväällä. Västäräkki on taas palannut etelästä. |
 |
 |
| AhonAlun Perinneniitty-seos, toinen kesä kylvöstä (peltomaa). |
Pukinparran suuret siemenpallot ehtivät hohtaa vain hetken. Siemenet ovat lintujen herkkua. |
 |
 |
PERENNAT, PUUT JA PENSAAT
Kuivalle kangasmaalle, rehevälle peltomaalle tai kosteaan lehtoon rakennetulle pihalle haetaan mallia luonnosta. Etsitään sellaisia kasveja jotka sopivat alkuperäisen maaperän, valoisuuden ja ilmansuunnan vaatimuksiin.Suositaan kestäviä, Suomen oloissa viihtyviä puutarhakasveja.
Lähes luonnontilaisen näköisellä tontilla voi olla tarkemmin hoidettu osa kukkapenkkeineen, kiveyksineen ja leikkuunurmineen.
Monet perinteiset puutarhakukat kasvavat puolivilleinä niitylläkin tai puiden varjossa, lehtomaisessa maaperässä. Tällaisia ovat esim. akileija, lehtosinilatva, varjoliljat, puistolemmikki, myskimalva, sormustinkukka jne. Luonnonkasveja ja jalostettuja lajikkeita voi viljellä rinnakkain.
Niittykukat joutuvat taistelemaan luonnossa elintilasta. Ne kasvavat puutarhan oloissa isoiksi ja näyttäviksi. Luonnon heinät ja sarat ovat myös koristeellisia puutarhakasveja.
Kasvata perhosten suosimia kukkia! Myös monet yrtit (meirami, iisoppi...) ovat hyviä perhoskasveja ja kukkivat myöhäiskesälläkin.
Eri paikoille sopivia luonnonkasveja, perhoskasveja
|
 |
 |
| Harmio, tumma tulikukka, keltasauramo,akileija ,kissankello ovat kylväytyneet tähän melkein vahingossa. |
Lehtosinilatva on kestävä maatiaisperenna, joka viihtyy niittymäisessäkin ympäristössä. |
 |
 |
| Malva, metsänätkelmä, peurankello ja mäkikuisma sulassa sovussa |
Tämän myskimalvan siemen löytyi autiotalon pihalta |

|
 |
 |
| |
Auringontähti on komea perenna, jonka kukat keräävät perhosia ja kimalaisia |
Huopaohdake, mesikasvi |
LEMPEÄ HOITO
Maanparannus ja lannoitus hoituu kompostoimalla ja käyttämällä katteita. Katteen käyttö vähentää kastelun tarvetta. Luonnonkukkia ei kastella eikä lannoiteta.
Kasvit peittävät maanpinnan kokonaan, jolloin kitkeminen vähenee. Syksyllä ei kannata siivota liian tarkkaan. Kukkavarsien annetaan rauhassa karistaa siemeniä. Maatuvat lehdet ja varret antavat suojaa kukkapenkeissä. Haravointijätettä voi laittaa pensaiden juurelle lannoitteeksi.
|
 |

Sisiliskon vakiopaikka: kukkamaan reunaan tuotu koivupölli |
Vuohenputki
Monen vihaama vuohenputki on voimakas kasvi, jonka juuristokin on melkein mahdoton hävittää. Pihassamme se kasvaa puiden alla ja marjapensaissakin. Vuohenputken kukinta on kaunis ja se tuoksuu silloin hyvälle - niitetään sitten kun kukinta on ohi!
|
 |
PIHALINNUT
Linnut pitävät kurissa puiden ja marjapensaiden tuholaisia. Ne pitävät tiheistä pensaista, vanhoista puista, lehtikasoista, rikkaruohojen siemenistä. Jos on tilaa, laita linnunpönttöjä. Lintujen pesimäaikana kissa saisi olla tarhassa.
Kuvat alla: Koirallamme on paljon valkoisia karvoja. Ne kelpaavat hyvin pikkulintujen pesiin.
|
|

|
 |
 |
 |
|
www.ekopiha.info |
KASVIKIRJOJA JA LINKKEJÄ |
Sivun yläreunaan |
AHON ALUN KUKKAMAA ja kasvimaa
Viljelemme kukkia siementuotantoa varten pienellä pihapellolla. Samalla pellolla on myös hyötykasvimaa. Sipulin, kaalien ja papujen lomassa on siis kukkia. Alun perin penkissä kasvatetut keto-orvokki, kamomillasaunio, ruiskaunokki, ruisunikko ja muut unikot, kurkkuyrtti ym. ovat levinneet koko alueelle. Niitä voi kitkeä valikoiden ja antaa loppujen koristaa kasvimaata.
Klikkaa kuvia nähdäksesi ne isompina!
|
 Sikuri |
 |
 |
 |
Kamomillasaunio tuottaa tuhansia siemeniä, jotka itävät heti keväällä. Kasvi on 1-vuotinen. Kamomilla on vanha ihon ja hiusten hoidossa käytetty yrtti.
|
Tumma tulikukka leviää runsaan siementuotannon ansiosta. Taimi on helppo tuntea, jos haluaa kitkeä sen pois. Suurikukkainen unikko on vanhaa maatiaiskantaa. |
Rohtorasti ja sikuri jäävät helposti kasvimaan rikkaruohoiksi, jos antaa niiden siementää.Sinisissä kukissa on voimakas väri.
|
 |
Hyötykasvipenkeissä on kate, joka estää rikkaruohojen kasvua. Kaaleissa ja salaateissa on kauniin värisiä lajikkeita. Puutarhuri on kyllä huono kitkijä - ruiskaunokki, kurkkuyrtti ym. rikkakasvit rehottavat liikaa....
Katso lista kukka- rikkaruohoista
|
 |
 |
Jättipietaryrtti (Tanacetum macrophyllum) on jököttänyt paikallaan jo monta vuotta. |
|
Sivun yläreunaan |
MITEN SIEMENIÄ KERÄTÄÄN
|
|
Kun kukat kuihtuvat, valmistuvat hedelmät.
Hedelmässä on uuden alku – siemen.
Kasvien siemenillä on monia keinoja päästä maahan ja uusille kasvupaikoille. Jotkut itävät heti, jotkut taas viivyttelevät seuraavaan kevääseen. Monet siemenet säilyttävät itämiskykynsä maassa kauan, jopa vuosia. Toiset kasvit tuottavat siemeniä tuhlaillen, toiset vain vähän kerrallaan.
Siemenet ovat usein hyvin kauniita. Tuleentuneiden kasvien sotkuisista kukinnoista ne tulevat esille kiiltävinä, liukkaina ja värikkäinä.
Siementen kerääminen on jännittävää puuhaa. Joskus on epäselvää, mikä on siemen ja missä se piileksii.
Seuraa kasvustojen tuleentumista! Tässä on suuria eroja eri lajien välillä. Jos menet keräämään liian myöhään, siemenet ovat karanneet. Raakojakaan ei voi ottaa, koska ne eivät idä. |
 |
 |
| Ojakärsämö kukkii vielä. Käenkukan ja puna-ailakin "siemenruukut" ovat avautuneet. Pyöreät siemenet vierivät ulos kun varsia ravistaa. |
Puna-ailakin siemenet ovat helppoja kerättäviä. Niitä voi kaadella astiaan tai leikellä kukkavarsia paperipussiin alassuin. |
 |
 |
| |
Kevätlinnunherneen palot alkavat kypsyä... |
Siemenet ovat karanneet, tyhjät palot ovat menneet kierteille. |
Sadonkorjuu
Keräys käsin
Siemeniä saa enemmän talteen, jos leikkaa lähes tuleentuneet latvat varsineen esim. paperipussiin tai väljään astiaan. Ne voi silloin jättää kuivumaan ja jälkituleentumaan. Painava, kypsä siemen erotetaan sitten ilmavirran avulla tai kaatelemalla.
Kuivatuksen aikana pusseja pitää käännellä ja tarkkailla.
Varmista, ettei siementen seassa ole toukkia tai muita eläimiä, jotka voivat pilata erän säilytyksen aikana. Joskus saaliina on ollut vain lihavia toukkia ja syötyjä siemeniä.
Niitto koneella ja jälkikypsytys
Niitetty kasvusto kerätään esim. kylmäilmakuivuriin tai avomaalle muovin päälle, jos on poutaa (varauduttava peittämiseen). Siemenet karisevat varsista, kun ne kuivuvat. Roskainen siemenmassa saadaan puhtaaksi siivilöimällä ja kaatelemalla tuulessa tai puhaltimen avulla.
Tähän sopivia ovat mm. ahdekaunokki, päivänkakkara, keltasauramo.
Imurointi
Sopii esim. syysmaitiaisen tai huopakeltanon siementen keräämiseen. |
 |
 |
| Lutukka ja piharatamo tuottavat runsaasti siemeniä. Piharatamon kypsät siemenet muuttuvat sateella limaisiksi ja tarttuvat eläinten tai ihmisten jalkoihin tai autonpyöriin. |
Luhtalemmikin varressa on yhtä aikaa avautuvia kukkia ja valmiita siemeniä. Ne ovat tummia, kiiltäviä ja valuvat liukkaasti veden kuljetettavksi. |
 |
 |
| Huopakeltano. Näitä siemeniä on vaikea pyydystää! Ensimmäisenä kauniina päivänä ne lähtevät lentoon. Jos haluaa isomman määrän huopakeltanon siementä, voi kokeilla imurointia esim. lehtipuhaltimen avulla. |
Pukinparran suuri siemenpallo aukeaa aurinkoisena aamuna, hohtaa hetken ja iltapuolella siemenet lähtevät tuulen mukaan. |
 |
Kurjenkello |
Kukkaniitty sateen jälkeen. Tuoksusimake on kukkinut alkukesällä. Sen keltaisissa tähkissä on ruskeita siemeniä, jotka "ryömivät" ulos kosteuden vaihtelun avulla.
Kissankello lopettelee kukintaa.Siemenkota on vielä vihreä ja siemenet raakoja.
Kun kukkavarret ovat ruskeita, voi katsoa ovatko siemenet kypsiä. Kuivalla ilmalla liukkaat, pienet siemenet karisevat ulos kodasta. Loppukesällä kodat ovat haurastuneet verkkomaisiksi.
Kellokukkien (Campanula) siemenet ovat hyvin pieniä. Kurjenkellon siemeniä on grammassa yli 21 000 kpl ja harakankellon siemeniä on noin 65 000 kpl grammassa. |

Vuohenkello
|
Puhdistus
Korjatut kasvit kuivataan.
Puhdistusmenetelmän kehittämisessä on luova mielikuvitus tarpeen! Melkein joka erä vaatii omat toimenpiteensä.
Pääperiaate: kypsä siemen on painava ja oikean värinen.
Siivilöinti
Kuiva massa hierotaan siivilän läpi. Useita eri kokoisia siivilöitä tarvitaan.
Puhallin
Valutetaan (esipuhdistetut) siemenet puhaltimen ilmavirtaan, jolloin raskaat ja kevyet ainekset erottuvat. Alustana esim. suuri paperi.
Pienen erän saa usein puhtaaksi vain siiviloimällä ensin ja sitten puhaltelemalla varovasti lasikulhon pohjalla.
Suuria määriä voi kaadella tuulessa. Alla pitää olla lakanoita tai suuria astioita.
Kellutus
Esim. kurjenpolvien siemenet täytyy kelluttaa vedessä ,jolloin kevyet (huonot) erottuvat.
Jotkut lajit erottuvat roskista kaltevalla pinnalla vierittämällä.
Liotus
Katso viereisiä kuvia! |

Aho-orvokin siemenet valmistuvat |

Metsäkurjenpolvi on kukkinut |
 |
 |
Orvokkien siemenkodat pitää kerätä oikealla hetkellä. Kun kota on noussut pystyyn ja muuttuu kellertäväksi, se alkaa olla kypsä. Aurinkoisena aamuna kodat napsahtelevat auki. Kolmessa kourussa näkyvät ruskeat siemenet, jotka lennähtävät ulos, kun kouru puristuu kiinni.
Murahaiset kuljettelevat metsäorvokin siemeniä eteenpäin, koska niissä on rasvapitoinen lisäke.
Orvokit kukkivat pitkään ja siemeniä voi kerätä pitkin kesää.
|
Kurjenpolvet :
"Geranium-suvun hedelmykset linkoavat siemenensä seuraavalla tavalla. Viiden hedelmyksen nokkamaisten kärkiosien eli otien kuivuminen saa niiden ulkoseinät irtoamaan keskipatsaasta, jolloin siemenlokerot äkillisesti tempautuvat mukaan. Odat alkavat kiertryä nopeasti rullalle, jolloin vinosti ulos kääntyneet siemenkauhat ampuvat sisältönsä lähes 45 asteen kulmassa kauas ympäristöön. Vielä tämänkin jälkeen jatkuu liuskojen kokoonvetäytyminen, mutta paljon hitaammin. Pikkuammukset ovat liukkaan sileäpintaisia". C.A.M.Lindman: Pohjolan kasvit Tammi, 1964 |
 |
 |
Ahomansikan siemenet ovat marjan pinnassa. Marjat liotetaan ja siemenet erotetaan hedelmälihasta. Marjojen tulee olla hyvin kypsiä.
Raskaat eli kypsät siemenet painuvat pohjalle.
Lopuksi kuivatetaan ja siivilöidään siemenet puhtaaksi.
Oikealla on kalliokielo. Sen siemenet ovat tummansinisten marjojen sisällä. |
Säilytys
Paperipussit, muovirasiat (kanteen viilto) sopivat siemenien säilytykseen.
Siemenerään merkitään vähintään keräyspaikka ja päivämäärä.
Eri vuosien erät ja muista syistä toisistaan poikkeavat erät (keräyspaikat ja laatuerot) kannattaa pitää erossa. Siemenerään merkitään vähintään keräyspaikka ja päivämäärä.
Paras säilytyspaikka on viileä, kuiva tila. |
 |
 |
Heinien tuleentumisen näkee väristä. Kypsät siemenet karisevat helposti. Ylhäällä: Jäkin siemenet ovat pieniä teräviä piikkejä.
Vasemmalla: Nurmilauhan siemen on valmista. Sen varsia on helppo leikata saksilla vaikka paperikassiin. Satoa voi jälkikypsyttää jonkin aikaa ilmavassa paikassa. Paras siemen erotetaan sitten hankaamalla ja puhaltelemalla tai ilmavirran avulla. Tämä työ on pölyistä, joten se on parasta tehdä ulkona. |
Työkaluja
Kottikärryt
Kevyitä (muovi)astioita, vateja
Lasikulhoja (lasi ei sähköisty ja siinä on helpointa käsitellä pieniä eriä)
Paperikasseja, pusseja, paperisäkkejä
Erilaisia saksia
Siivilöitä
Ilmapuhallin, esim. pieni lattialämmitin tms. tai hiustenkuivaaja
Vanhoja lakanoita, joiden päälle siemenet voi levittää aurinkoon (hämähäkit lähtevät pois)
Siementen puhdistus on pölyistä työtä – parasta tehdä ulkona!
Kerättyjen kasvien kuivatukseen tarvitaan jokin lämmin, kuiva tila, esim. pannuhuone tai kuisti. Siemenistä tulee paljon roskaa. Varo hiiriä! |
 |
 |
Huurteinen rohtotädyke marraskuussa. Sen siemenet ovat ruskeissa "taskuissa". Ne saattavat tosin olla jo tyhjiä tässä vaiheessa.
Siementaskut ovat tiukasti kiinni kuivalla ilmalla ja sateella ne aukeavat. Jos haluaa kerätä rohtotädykkeen siemeniä, kannattaa panna varret veteen. Jonkin ajan kuluttua siemeniä löytyy ämpärin pohjalta. Ne siivilöidään ja kuivataan. |
| Talventörröttäjiä. Mesiangervon, siankärsämön tai ojakärsämön siemeniä saattaa löytää vielä talvellakin. |
SIVUN ALKUUN
|