Maarianheinä, Hierochloe sp
Niittymaarianheinä, Hierocloe hirta, ja lännenmaarianheinä , H. odorata muistuttavat toisiaan niin paljon, että niiden määrittäminen lajilleen on vaikeata asiantuntijallekin. Yksinkertaisuuden vuoksi onkin parasta puhua vain maarianheinästä. Suomessa esiintyy myös metsäinen laji, metsämaarianheinä sekä aivan pohjoinen laji, tunturimaarianheinä. Itämeren rannoilla tavataan alalaji ssp.baltica.
Maarianheinää tavataan ympäri maapallon pohjoisen puoliskon lauhkealla vyöhykkeellä sekä kosteilla että kuivilla alustoilla. Noin 30-50 senttiä korkean heinän huomiota herättävin ominaispiirre on sen kumariinin tuoksu, joka vain voimistuu kun kasvusto leikataan ja lehdet kuivuvat.
Tuoksuun liittyy myös kasvin perinteinen käyttö. Se on ollut varhaisten kulttuurien pyhä kasvi sekä vanhalla että uudella mantereella. Sanotaan että sitä kerättiin kimpuiksi joita pidettiin mukana kirkossa. Linnè kertoo että ”maalaistytöt myivät maarianheinää Göteborgin torilla pieninä vihkoina kupariäyristä kappaleen”. Maarianheinä on tunnettu nimellä Neitsyt Maarian sänkyheinä tai Neitsyt Maarian sänkyolki. Maarianheinä soveltuu punontaan, mm. intiaanit tekivät siitä koreja ja rasioita. Sitä voi polttaa suitsukkeena.
Puolassa maarianheinää käytetään subrovkan tekoon ja moniin pääsiäiskoristeisiin. Kuivattuna sitä voi laittaa vaikka vaatekaappiin. Hento tuoksu säilyy punotussa heinäletissä vuosia ja sen voi tuntea kosteilla ilmoilla paremmin.
Suomesta on vaikea enää löytää leimallisesti ihmisen aikaansaamia maarianheinäkasvustoja, mutta itärajan takana sellaisiakin on. Solovetskin luostarisaaren apotin kesäasunto sijaitsee laajan rinnepuutarhan yläpuolella kuivahkon mäen laella. Heinäkuun lopulla mökin tienoo tuoksui vienosti kumariinilta, joka siinä ympäristössä loi totta tosiaan taivaallisen tunnelman. Kun pihamaata ympäröivää, leikkaamatonta niittykasvustoa tarkemmin tutki, löytyi sieltä maarianheinää ja tuoksusimaketta.
Maarianheinä ei luonnossa yleensä muodosta taajoja yhden lajin kasvustoja, vaan esiintyy useimmiten muiden lajien joukossa harvahkona sekakasvustona. Vakiinnuttuaan kasvusto leviää tehokkaasti maan alaisten rönsyjen avulla. Maarianheinää onkin helpompi lisätä juurakkoa jakamalla kuin siemenistä.
Eräällä rantaniityllä maarianheinä innostui komeaan kasvuun kaivuutöiden jälkeen. Sitä olimyös runsaasti viereisellä kesantopellolla.
Tuoksusimake, Anthoxanthum odoratum
Tuoksusimake on jokseenkin matalakasvuinen kumariinilta tuoksuva heinä. Maarianheinän tavoin se on myös kevään ensimmäisiä kukkijoita, mutta maarianheinästä poiketen sen kasvusto myös lakastuu pian. Jo heinäkuussa kuivien niittyjen ja kallioketojen läpikuultavat tuoksusimakemättäät hohtavat oljenkeltaisina. Vaikka laji on sopeutunut hyvin kestämään keskikesän kuivuutta, se menestyy myös hikevillä alustoilla. Niittytalouden aikoihin lajilla olikin merkitystä myös karjanpidossa.
Tuoksusimake soveltuu hyvin pihalle kylvetyn kukkaniityn lajiksi. Katso kuvasta, löydätkö tuoksusimakkeen ruskehtavat, tuleentuneet tähkät kukkien sesta. Kuva on otettu keskikesällä pihan kukkaniityltä.
Pihanurmessa sen luulisi menestyvän, jos niitto on vain pari kertaa kesässä. Palkinnoksi saa entisajan niittyheinän tuoksun pihalle. Etenkin syksyllä sen tuoksu tuntuu ohi kulkiessa. Jos haluaa nauttia tuoksusta talvellakin, kannattaa leikata tuoksusimaketta alkukesällä ja kuivattaa varjossa. Kuivattua heinää voi sitten laittaa kangas- tai paperipussiin.
Pihalle perustetulla kallioniityllä tuoksusimake on pysynyt matalana eikä peitä liikaa kukkakasveja.
Tuoksusimakkeen kukinta on toukokuussa.
Tesma on lehtomaisten, ravinteisten metsien heinä. Sen saattaa löytää kukkivana esim. vanhalta tukkipinon paikalta, josa maa on ravinteikkaampaa ja valoa enemmän kuin ympäristössä. Lehdet ovat leveitä, nuokkuvia, varsi toista metriä korkea. Kukinto näyttää alkukesän valossa jotenkin sädehtivältä. Kun siemenet alkavat painaa, varret taipuvat helposti alas. Siemenet karisevat jo heinäkuussa. Varjoisassa lehtometsässä saattaa nähdä vain tesman lehtiä puiden alla. Kasvissa on hyvin hento kumariinin tuoksu, ei niin säilyvä kuin maariaheinässä.
Tesman tähkiä hakkuuaukealla>>
Alla: tesma ja siniheinä puiston koristeheininä (Sapokan puisto,Kotka)
